Aavikon tyttäret on koruton kuvaus naisten elämästä aavikolla. Kirja kertoo somalityttö Khadijan kypsymisestä tytöstä nuoreksi naiseksi ja myöhemmin vaimoksi ja äidiksi. Elämä aavikolla on kovaa ja karua, etenkin naisille. Uhkana eivät ole vain villieläimet, rosvojoukot ja kuivuus, vaan myös tavalliset miehet ja heidän halunsa.
Aavikon tyttäret on koruton kuvaus naisten elämästä aavikolla. Kirja kertoo somalityttö Khadijan kypsymisestä tytöstä nuoreksi naiseksi ja myöhemmin vaimoksi ja äidiksi. Elämä aavikolla on kovaa ja karua, etenkin naisille. Uhkana eivät ole vain villieläimet, rosvojoukot ja kuivuus, vaan myös tavalliset miehet ja heidän halunsa.
Farahin kirjoitustyyli on toteava. Vaikka Khadijan elämässä on paljon vastoinkäymisiä ja myös hurjasti onnea, kuvailee kirjan kertoja tapahtumia neutraaliin sävyyn. Kirja ei ole kaunokirjallinen mestariteos, mutta teksti vie silti lukijan mennessään. Lukija tahtoo tietää lisää Khadijan kohtalosta ja päästä osaksi hänen elämäänsä.
Aavikon tyttäret kuvailee todentuntuisesti vanhaa somalikulttuuria ja aavikolla asumisen arkea. 1900-luvun puoliväliin sijoittuvassa tarinassa kerrotaan niin pakkoavioliitoista kuin naisten ympärileikkauksestakin, provosoimatta. Kirja auttaa ymmärtämään, miksi tällaisia länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen vastaisia tapoja vaalitaan. Samalla kirjan päättäväiset, koulutuksesta haaveilevat naishahmot antavat omalla itsepäisyydellään toivoa, että kyseiset tavat saattavat vielä joskus muuttua.
Suomessa 13-vuotiaasta asti asunut Nura Farah on ensimmäinen suomeksi kirjan kirjoittanut somalialainen. On toivottavaa, että Farahin esimerkki kannustaisi muitakin ulkomaalaistaustaisia suomalaisia kertomaan oman synnyinseutunsa tarinoita. Sillä heillä, jos kellä, on kyky niitä kertoa.
