“Starfieldin kirjasto on kulttuurikeskus, paikka, jossa kuka tahansa voi vapaasti lukea kirjoja. Mikäli haluat ostaa kirjoja, käänny kauppakeskuksen kirjakaupan puoleen.”
Pysähdyin tämän kyltin ääreen Soulissa pari viikkoa sitten. Olin kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Mannisen kanssa kiertämässä kaupungin kirjastoja Busanissa järjestetyn IFLA-kongressin jälkeen. Soulissa kirjastoja on kaikkiaan yli 200, joten tutustuminen oli väistämättä aika pintapuolista.
Kierroksemme päättyi kauppakeskus COEX:ssa sijaitsevaan Starfieldin kirjastoon, jonka ensivaikutelma on melkoinen WOW, mutta hetken katseltuaan huomaa myös ihan perinteistä kirjastotoimintaa. Paikka tunnetaan 13-metrisistä kirjahyllyistään ja ihmettelevistä turistiryhmistään, mikä selittää myös tuon alussa mainitun kyltin. Ensikokemus olikin teatterimainen, ja Juha ja minäkin keskityimme aluksi lähinnä huokailemaan ja kuvaamaan.
Se, mikä yllätti positiivisesti, oli kuitenkin se, kuinka aidosti tila palveli myös kirjastona. Näimme lapsiperheitä lainaamassa kirjoja, opiskelijoita syventyneenä lukemiseen ja ihmisiä tekemässä etätöitä keskellä vilskettä. Esteettisyyden ja käytettävyyden ei tarvitse olla ristiriidassa, tämänhän tiedämme myös Oodista. Oli silti hienoa nähdä, että Starfield Library palvelee sekä arjen kävijää että ohikulkevaa matkailijaa ilman, että kumpikaan syrjäyttää toista.
Aloitimme päivämme Soulin ulkoilmakirjastosta, jota meille oli suositeltu. Seoul Outdoor Library on kaupungin vuonna 2022 käynnistämä hanke, jonka tavoitteena on muuttaa aukiot houkutteleviksi lukutiloiksi. Sijainteja on nykyään kolme — Seoul Plaza, Gwanghwamun Square ja Cheonggyecheon-puro — ja niissä on lainattavien kirjojen lisäksi säkkituoleja, lukunurkkauksia, ohjelmaa perheille, kirjailijavierailuita ja teematapahtumia. Hanke on ehtinyt kasvaa niin suureksi, että sitä on ryhdytty kutsumaan maailman suurimmaksi ulkoilmakirjastoksi, ja se on saanut kansainvälistäkin tunnustusta muun muassa OECD:n julkisen sektorin innovaatio-observatoriolta. Superinnostavaa!
Löysimme kirjaston tukikohdan metroaseman yhteydestä, mutta hetken ihmeteltyämme ystävällinen virkailija kertoi, että heinä-elokuussa ulkotoiminta on tauolla helteiden vuoksi. Ulkotilaan rakennettu kirjastokonsepti elää siis vuodenaikojen ja sään mukaan. Idea avoimesta, kaupunkitilaan sulautuvasta lukupaikasta on kiehtova, vaikka kesän kuumimmat viikot eivät olleetkaan sen parasta aikaa.
“Perinteistä” kirjastoa kierroksellamme edusti Seoul Metropolitan Library, joka oli kolmikosta ehkä kiehtovin kerrostumiltaan. Kirjasto toimii entisessä Soulin kaupungintalossa, ja vanhan hallintorakennuksen muuntaminen kirjastoksi antaa tilalle painoarvoa. Yksi ulkoilmakirjaston toimipisteistä löytyykin juuri tämän rakennuksen valtavalta etupihalta.
Ihastuin erityisesti rakennuksen viherkattoon. Keskeltä 10 miljoonan metropolia löytyi vihreä keidas, joka oli pyhitetty kirjaston käyttäjille — penkkejä auringossa ja varjossa, eikä mitään turhaa krumeluuria. Kirjasto on muuten palkittu muutama vuosi sitten IFLAn Green Library -palkinnolla juuri ympäristövastuullisista ratkaisuistaan.
Kierroksesta jäi käteen kolme erilaista tapaa ajatella sitä, mitä kirjasto voi olla 2020-luvulla. Yksi rakennettu ennen kaikkea kuvaksi, joka silti toimii; yksi kokeileva ja sään armoilla; yksi historian ja kestävyyden yhdistävä kaupungin instituutio.
Suomalaisittain kiinnostavinta on ehkä juuri se yhteinen lanka kaikissa kolmessa: näyttävyys, kokeilu tai historiallinen arvo eivät ole ristiriidassa sisällön ja käytettävyyden kanssa, kunhan tila on suunniteltu myös oikeasti palvelemaan sitä tärkeintä, kirjastossa kävijää.
Blogitekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Laura Rissanen.