Saat postista henkilökohtaista postipalvelua arkipäivisin, kun kirjaston henkilökunta on paikalla. Miltä kuulostaa. Ollaanko nyt postissa vai kirjastossa?
Kirjastoissa on nykyisin tarjolla muitakin palveluja kuin ns. perinteisiä kirjastopalveluja. Näitä palveluja kirjastolaiset ovat kehittäneet vastaamaan nykyisen kirjastolain vaatimuksia. Kirjastoista on haluttu luoda kuntalaisten olohuoneita ja tapahtumia yhteiskunnallisen sekä kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi on lisätty. Tämä on nähty kirjastoalalla pääosin positiivisena ja tarpeellisena kehityksenä.
Tänä päivänä kirjastoista voi kuitenkin löytyä Postin palvelut, Matkahuolto ja Kelan asiointipiste ja vieläpä niin, että kirjastotyöntekijät hoitavat tehtäviä oman toimensa ohella. Miten tällaisissa tapauksissa turvataan kirjastopalveluiden toteuttaminen?
Jytyn alkuvuodesta teettämän kyselyn mukaan 86 prosenttia kirjastontyöntekijöistä oli sitä mieltä, että kirjaston laajentunut palvelutarjonta on lisännyt heidän työtehtäviään. Taas 73 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että yhteiskunnassa vallitsevat mielikuvat kirjastoalasta eivät vastaa todellisuutta. Osa näistä uusista palveluista tulee kirjastolaista ja osa on jotain ihan muuta.
Mihin vedetään kirjaston kohdalla palvelujen raja vai onko sitä tarpeen yleensä tehdä? Missä vaiheessa muut palvelut alkavat syödä kirjaston peruspalveluja? Miten nämä muut palvelut hoidetaan oman toimen ohella vai palkataanko siihen erikseen työntekijä?
Oulun kaupungin kirjastopalvelujohtajan Jouni Pääkkölän mukaan uusia palveluja tulisi tarkastella aina siitä näkökulmasta ovatko toimijat kaupungin tai kunnan sisäisiä toimijoita vai ulkopuolisia. ”Kuntalaki ja kirjastolaki määrittelevät meidän tehtävät. Sisäisten toimijoiden kohdalla pitää miettiä, mitkä palvelut sopivat kirjastopalvelujen yhteyteen jakamaan samoja tiloja ja asiakkaita.”
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastaja Merja Kummala-Mustonen summaa asian seuraavasti; ”Raja on siinä, että kirjaston ensisijainen perustehtävä tulee pystyä hoitamaan kirjastolain mukaisesti.”
Miksi kirjasto sitten koetaan usein paikaksi, jonne palvelut voidaan automaattisesti siirtää? Kummala-Mustonen mainitsee yhdeksi syyksi pienten kuntien tilanteen. ”Halutaan turvata palvelut, että saadaan pidettyä asukkaat.”
“Kirjasto on kunnassa matalan kynnyksen asiakaspalvelupiste, jonne ajatellaan muidenkin palvelujen sopivan. Kun ei tunneta kirjastotyön sisältöä riittävän hyvin, niin tehtäviä lisätään. Ei nähdä taustalla olevaa asiantuntijatyötä, koska se ei ole näkyvää.”
Jouni Pääkkölän mielestä muiden palvelujen rantautumisen syitä ovat kirjastojen keskeinen sijainti, hyvät aukioloajat ja suuret kävijämäärät. Pääkkölän mukaan olisi kuitenkin hyvä tarkastella kirjaston muita palveluja kysymällä myös, onko kunnalla vara käyttää ammattitaitoista ja osaavaa kirjastohenkilökuntaa johonkin muuhun kuin kirjastopalvelujen tuottamiseen?
Kirjasto voi myös hyötyä uudesta palvelusta, kunhan palvelu sopii kirjastoon ja se on järjestetty niin, että kirjaston peruspalvelut voidaan hoitaa. Kirjasto voi saada uusia kävijöitä ja näkyvyyttä muiden palvelujen kautta. Yleensä tämänkaltaisessa tapauksessa palvelun hoitaa erikseen siihen palkattu henkilökunta ja palvelu myös sisällöltään sujahtaa hyvin kirjaston katon alle. Onnistuneita ratkaisuja ovat myös kunnan eri palvelujen keskittäminen saman katon alle kuten kulttuuri- ja nuorisopalvelut.
Kirjastolaiset ovat avainasemassa siinä, minkälainen kuva kirjastosta julkisuudessa muodostuu. Kirjastotyöntekijöille kohdennetut oppaat ja koulutukset oikeanalaisesta vaikuttamisesta ja viestinnästä ovat paikallaan.
Viestinnässä kirjastolaisilla onkin vielä tekemistä. Miten tuoda esille omaa osaamista ja tekemistä entistä paremmin? Meillä on todella kattavat vuositilastot, mutta työn sisältöä tulisi avata laajemmin, jotta näkyville tulisi entistä paremmin se näkymätön työ, mitä kirjastoissa tehdään.
Mikä on kirjastopalvelujen tulevaisuus? Saavatko kirjaston asiakkaat yhdenvertaiset kirjastopalvelut asuinkunnasta riippumatta vai muokkautuvatko palvelut sen mukaan, miten päättäjät ne arvottavat.
Blogitekstin on kirjoittanut Riitta Luoto, Lumijoen kunnan kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja (tällä hetkellä opintovapaalla opiskellakseen Oulun yliopistossa tiedeviestintän maisteritutkintoa)