Karhunpesä on kertomus maailmalta Suomeen palanneesta valokuvaajasta Matalenasta, joka mummunsa sairasvuoteella lausumien sanojen innoittamana ryhtyy selvittämään sukunsa tarinaa. Mitä enemmän Matalena uppoutuu sukunsa tarinaan, sitä enemmän hän joutuu pohtimaan myös omia elämänvalintojaan.
Karhunpesä on kertomus maailmalta Suomeen palanneesta valokuvaajasta Matalenasta, joka mummunsa sairasvuoteella lausumien sanojen innoittamana ryhtyy selvittämään sukunsa tarinaa. Mitä enemmän Matalena uppoutuu sukunsa tarinaan, sitä enemmän hän joutuu pohtimaan myös omia elämänvalintojaan.
Karhunpesä on hienosti rakennettu kirja. Eri vuosikymmenet limittyvät yhteen eri kertojien muistelmien ja Matalenan tutkimustyön kautta. Matalenan Alma-mummun isä on kadonnut sisällissodan tuoksinnassa ja Alma taas menettänyt miehensä toisen maailman sodan jälkimainingeissa. Matalenan äidin elämää varjostaa vanhempien vaikeneminen sodasta ja Matalenaa itseään vanhempien väljähtynyt avioliitto ja sen tuomat salaisuudet. Kaikilla sukupolvilla on omat taistelunsa, joista suvun tarina vähitellen muotoutuu.
Joskus tuntuu, että Venla Hiidensalo on koittanut mahduttaa yhteen kirjaan liian monta ihmiskohtaloa. Kirja etenee välillä niin vauhdikkaasti, että yllättävät tapahtumat hukkuvat seuraavien alle ja henkilöhahmojen hienot pohdinnat jäävät riippumaan ilmaan. Tuntuu, että tahti olisi saanut olla hitaampi ja henkilöitä vähemmän, jotta itse tarina olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa.
Kirja on silti mielenkiintoinen, erityisesti Suomen historiasta kiinnostuneille. Punaisten järjestelmällinen lahtaaminen ja evakkomatkat Venäjän puolelle ovat vaiettuja aiheita, joista on kiinnostavaa kuulla lisää. Kaikkein mehukkainta kirjassa tuntuu kuitenkin olevan paluumuuttoa tekevän Matalenan hankala äitisuhde, josta olisi mielellään lukenut enemmänkin.
Vaikka Karhunpesä ei ehkä pääsekään parhaiden historiallisten romaanien listalle, niin se on silti kunnianhimoisesti tehty ja hienosti rakennettu teos, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
