Kirjasto auttaa ymmärtämään, kuka ihminen on ja miten hän tulee toimeen muiden kanssa, mutta sen tehtävä ei ole kertoa, miten asioista pitää ajatella, sanoo Tommi Laitio.
Yhdysvalloissa työskentelevä Tommi Laitio on aitiopaikalla. Arvostetun Johns Hopkins -yliopiston vierailevana tutkijana hän näkee, millaisessa tilanteessa kirjastot maailmalla ovat. Esimerkiksi Yhdysvalloissa puhutaan nyt paljon sanavapaudesta ja sensuurista. Niihin liittyviä kysymyksiä hän ounastelee tulevan jatkossa vastaan Suomessakin yhä enemmän.
Ennen haastattelua hän on puhunut kanadalaisille kirjastonjohtajille. Pohjois-Amerikan puhujakeikkojen ohella hän vetää kirjastojen keskijohdolle verkkotapaamisia. Ryhmään kuuluu 17 jäsentä viideltä eri mantereelta, mukaan lukien Kiinasta ja Saksasta.
Kenttähaastatteluja omaa tutkimustaan varten hän on tehnyt Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Alankomaissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten kaupungit rakentavat kumppanuuksia kirjastojen ja puistojen kehittämiseksi.
Hän on havainnut, että koronan jälkeen häiriökäyttäytyminen on kirjastoissa kasvanut. Myös ihmisten paluu kirjastoon ei ole ollenkaan selvä asia, sillä kirjastossa käyminen on rutiini, joka katkettuaan korvautuu helposti toisella rutiinilla. Kirjastoammattilaisten työ on muuttunut entistä vaikeammaksi kasvaneiden vaatimusten myötä.
”Yksi ratkaisu on hyväksyä se, ettei jokaisen kirjastoammattilaisen tarvitse osata kaikkea. Ennen kaikkea johtajien pitää viestiä, että sen sijaan, että kirjastolaisen pitää olla superihminen, tarvitaan tiimi, jossa on tarvittavat taidot.”
Laition mielestä on hyvä, että kirjastoalalle tulee lähivuosina lisää ammattilaisia, joilla on erilaisia koulutustaustoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa töihin haetaan nyt erityisesti sosiaalityön ammattilaisia.
Yhdysvalloissa isojen kaupunkien kirjastoissa on alkanut yleistyä niin sanottu traumaperäinen lähestymistapa. Se tarkoittaa, että ollaan tietoisia, että esimerkiksi asunnottomalle voi olla tärkeää päästä ensiksi kirjaston wc-tiloihin siistiytymään ennen kuin hän on valmis kuuntelemaan kirjaston järjestyssääntöjä.
Ei kaikkea kaikille
Laitio tähdentää, että kirjaston pitää varmistaa, että se on kaikille väestöryhmille turvallinen ja houkutteleva paikka. Sen sijaan kirjaston ei pidä kertoa, miten asioista pitää ajatella.
”Välillä tuntuu, että jollain ihmisillä on tällainen mielikuva.”
Kirjaston tapahtumakirjon pitää olla laaja niin, että kaikkien ei tarvitse kiinnostua tai edes pitää jokaisesta tapahtumasta, mutta jokainen löytää jotain itseään kiinnostavaa. Sen ohella kirjaston olisi hyvä pystyä perustelemaan, miksi tiettyjä tapahtumia järjestetään.
”Kuntalaisen pitää ymmärtää, miksi kirjastossa järjestetään drag-satutunti tai miksi siellä on 3D-tulostin tai kielikahvila”, Laitio sanoo.
”Kirjaston tehtävä on vahvistaa ääniä, jotka eivät kuulu tarpeeksi, mutta samaan aikaan edistää sanan- ja ilmaisunvapautta.”
Kirjaston ei pidä taipua sensuuriin. Kirjaston olemukseen kuuluu, että siellä ihminen voi kohdata itselleen vieraita asioita. Tätä valmiutta voi kirjaston avulla myös kehittää. Tällaisesta ajattelutavasta juontuu Tommi Laition tapa määritellä kirjasto.
”Kirjasto tukee kykyä käsittää, kuka ihminen on ja se on paikka harjoitella tulemaan toimeen muiden kanssa.”
Laitio puhuu yhteenhankauksesta, joka ei ole aina helppoa. Hän ottaa esimerkiksi tilanteen Myllypuron kirjastosta, jonka hän huomasi ennen haastattelua. Kirjaston työntekijä kävi kehottamassa lapsia siirtymään meteliä pitävän lautapelinsä kanssa toiseen paikkaan. Nämä noudattivat kehotusta ja tilanteessa syntyi onnistunut kohtaaminen.
Ratkaisevaa oli kirjastotyöntekijän ystävällinen ja rauhallinen käytös, jossa ei ollut oletusta, että ihmiset olisivat halunneet toimia väärin.
Hyperpaikallista
Teemme haastattelua viihtyisässä Myllypuron kirjastossa, joka on Itä-Helsingissä kasvavaan lähiöön rakennettu hyvin monikulttuurinen kirjasto. Se sijaitsee keskeisellä paikalla ja on ihan erilainen kuin vaikkapa Töölön tai Paloheinän kirjastot, vaikka ne kaikki sijaitsevat Helsingissä. Hyperpaikallisuus tarkoittaa sitä, että kaksi hyvinkin lähekkäin olevaa kirjastoa voivat palvella täysin erilaisia asiakkaita.
”Kirjaston pitää varmistaa, että se koskettaa kaikkien sen omalla alueella asuvien elämää, oli se sitten kokoustilan, kirjallisuuden, satutunnin tai tulostamisen kautta.”
Tärkeä e-kirjasto
Laition mielestä ensi vuonna avautuva kuntien yhteinen e-kirjasto on tärkeä hanke sivistyksellisten oikeuksien kannalta.
”Digitalisaatio on muuttanut sitä, mitä kannattaa tehdä paikallisesti ja mitä kansallisesti.”
Laitio pitää tärkeänä, että e-kirjastoa tehtäessä kuunnellaan tarkasti myös kustantajia, sillä uusi kirjasto vaikuttaa merkittävästi myös kustantajien liiketoimintaan.
Kirjastoissa pohditaan yhä, kannattaako satutuntia striimata omasta kirjastosta, vai pitäisikö striimit tehdä keskitetysti esimerkiksi Helsingistä.
Laition mielestä parasta olisi sellainen tilanne, jossa ihminen saisi valita, klikkaako hän paikallisen vai valtakunnallisen satutunnin.
Työ jatkuu
Laition pesti Johns Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa jatkuu tammikuulle. Kotiutumista on helpottanut se, että hänen puolisonsa on amerikkalainen.
Keskus, jossa Laitio työskentelee, toteuttaa innovaatiomenetelmien koulutuksia kaupungeille ympäri maailmaa. Ohjelmassa pidetään tärkeänä sitä, että ennen kuin mietitään ratkaisuja, määritellään huolellisesti ongelma keräämällä tietoa ja kuulemalla asukkaita. Tähän käytetään ensimmäiset viisi kuukautta. Suomesta Helsinki ja Turku ovat osallistuneet ohjelmaan.
Samanlaiseen ajatteluun Laitio kannustaa myös kirjastoja. Esimerkiksi Tiktokista ei kannata tehdä isoja johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, vaan ensin kannattaa yhdessä ja ehkä nuorten kanssa tutustua siihen, millainen sovellus on kyseessä ja miettiä sitä, ketä kirjasto haluaa sen avulla tavoittaa.
Tavoitetaanko pojat?
Lukutaidosta ollaan huolissaan Suomessa ja maailmalla. Kirjojen lukeminen ei enää kiinnosta.
”Nuorille on tarjolla helpompia ja koukuttavampia sisältöjä päästä sisältöjen pariin.”
Erityisesti poikien osalta tilanne on vaikea, sillä peräti 63 prosenttia pojista lukee vain, jos on pakko.
Laitio katsoisi myös kustantajien suuntaan ja siihen, onko pojille tarjolla sellaista kirjallisuutta, joka on kytköksissä heidän maailmaansa.
Kirjaston tulevaisuudesta on moni huolissaan. Tommi Laitio ei kuulu huolestuneiden leiriin. Hän ajattelee, että kirjasto tarjoaa uusille sukupolville paikan, jonne tulemiseen heiltä ei vaadita mitään. Ei edes digitaitoja. Laition mielestä teknologian lisäämistä kirjastoissa ei pitäisi nähdä ainoana keinona tavoittaa nuoria.
Nuorelle ei saa tulla tunne, että kirjastoon astuessaan häneltä vaaditaan jotain. Kirjaston pitäisi olla nuorille uteliaisuuden, kokeilun, seikkailun, oppimisen ja leikin paikka.
”Kirjasto ei ole pelkkä palveluntarjoaja. Kirjasto on sivistysomaisuuden vaalija, joka siirtää yhteistä sivistysomaisuutta sukupolvelta toiselle.”
Lisää omistajuutta
Yhdysvalloissa rakennetaan parhaillaan uutta yli sadan miljoonan dollarin pääkirjastoa. Siellä on otettu lähtökohdaksi se, että paikallisten pitää kokea, että he omistavat kirjaston, eikä niin, että kirjasto on ainoastaan palvelu, jota tarjotaan .
Laitio muistuttaa, että toisin kuin usein Euroopassa ajatellaan, Yhdysvalloissa kirjastot ovat valtaosin julkisrahoitteisia. Lahjoitusvarat ovat kuitenkin kirjastoille merkittäviä, koska niillä kirjastot kokeilevat uusia palveluja, laajentavat palvelutarjontaansa ja tekevät kiinteistöhankkeita.
Laitio on optimistinen kirjastojen tulevaisuudesta, sillä maailmalla näyttäviä kirjastoja rakennetaan koko ajan ja niiden rakentaminen saa kansalaisilta valtavasti tukea, kuten myös Suomessa.
Herätä uteliaisuus
Ongelmana on se, että esimerkiksi kunnissa monen päättäjän kirjastokäsitys pohjautuu heidän lapsuutensa kokemuksiin.
Tällaisten vanhentuneiden käsitysten ääressä kirjastoissa ajatellaan, että eikö meitä arvosteta.
”Ehkä päättäjät pitäisi kutsua oppimaan ja kokeilemaan ennen kuin mietitään ratkaisuja esimerkiksi rahoitukseen.”
Laition tavoitteena on houkutella niin päättäjiä kuin kirjastojen ammattilaisia tulemaan Suomeen näkemään suomalaiset kirjastot omin silmin. Kirjaston vaikuttavuuden voi ymmärtää kunnolla vasta paikan päällä.
”Maailmalla puhuessani minulle on vahvistunut käsitys siitä, että Suomi on kirjastojen supervalta. Ensimmäiseksi minulta kysytään aina suomalaisista kirjastoista. Ja kun tuon ulkomailta vieraita Oodiin, kaikilta putoaa leuka.”
Fakta:
Tommi Laition opit yhteenhankauksen ja monimutkaisuuden käsittelyyn. Kehitä näitä toimintatapoja kirjastossa:
- Valppaus ja uteliaisuus (Havainnoin ympäristöäni. Tutustun asiaan ennen kuin muodostan mielipiteeni.)
- Empatia ja myötätunto (Olen sitoutunut yhteisöni hyvinvointiin ja kerron sen muille. Yritän asettua toisten ihmisten asemaan.)
- Maailmallisuus (Luen maailmankirjallisuutta. Opettelen kieliä. Kytkeydyn esimerkiksi netin avulla johonkin globaaliin yhteisöön.)
- Vastenmielisyys vihan nautintoja kohtaan (Lasken kymmeneen, kun viha nousee itsessäni uuden edessä. Kun kohtaan ärtymystä, asetan rajoja mutta ymmärrän, että taustalla voi olla aiempi ikävä kokemus tai vaikea elämäntilanne. Tuen työkaveria vaikeassa tilanteessa.)
- Kyky rakentaa käytännön ratkaisuja rikkinäisessä maailmassa (Mietin, mikä olisi nyt viisas ratkaisu tässä tilanteessa ja näillä voimavaroilla. Kanavoin huolen ja pelon yhteiseksi käytännön toiminnaksi muiden ihmisten kanssa.)
