Kreetalla kirjoja lukevat lähinnä turistit ja ulkomaalaiset. Euroopan eteläisin kirjasto toimii vapaaehtoisvoimin ja sen valikoima koostuu turistien jättämistä teoksista.
Kreetan etelärannikolla levittäytyvässä oliivilehdossa, paikallisen autonvuokraamon varastorakennuksessa seiniä kiertävät hillitynharmaat kirjahyllyt. Huoneen nurkassa on pieni konttori. Euroopan todennäköisesti eteläisin kirjasto on toiminut täällä viisi vuotta. Asiakaskunta on ulkomaalaista, kreetalainen ei kirjoja kaipaa.
Kaikki alkoi muutaman kaveruksen päiväkahvilla Plakiaksessa Joen baarissa yhdeksän vuotta sitten. Yksi heistä oli juuri hakenut kirjatilauksensa postista ja avasi pakettiaan. Toinen totesi omistavansa jonkun tilatuista kirjoista. Kolmas pyysi saada lukea uutukaisia. Kohta laadittiin listoja, kenellä on mikäkin kirja toiselle lainattavaksi. Käynnistyi kirjojen vaihto ystävien kesken. Vuotta myöhemmin kirjastolla oli virallinen kirjojen luokittelu, oma tila ja satakunta vakituista asiakasta. Kesäisin täällä lomailevat turistit moninkertaistavat asiakaskunnan.
Ei laina-aikoja
Tähän kirjastoon ei ole ostettu yhtään kirjaa, kaikki on saatu lahjoituksina. Kirjastoon tuodaan syksyisin Plakiaksen hotelleista matkailijoiden jättämät lomalukemistot. Siksipä kirjaston valikoima on varsin tuoretta: eräs englantilainen turisti jonotti kotikuntansa kirjastosta yhdeksän kuukauden ajan viimevuotista kirjauutuutta. Lomallaan hän löysi tuon suositun teoksen Plakiaksen oliivilehdosta.
Kirjasto toimii vapaaehtoisvoimin, laina-aikoja ei ole; tuot kirjan takaisin, kun olet sen lukenut. Jos kirjasto ei ole auki, jätä lainasi Joen baariin.
Kirjaston selvästi luetuin kirja viime vuosina on ollut Victoria Hislopin Saari, Kreetan surullisenkuuluisan leprasiirtolan historiaan perustuva teos. Toisena listalla on viehättävänä yllätyksenä Carlos Ruiz Zafón Tuulen varjo. Sitten löytyykin lukuisilla kielillä kaikkia kolmea osaa Stig Larssonin Millenium-sarjasta ja Robert Ludlumin, John Irvingin, Sidney Sheldonin ja John Grishamin teoksia. Turisti lukee lomallaan rakkaudesta ja rikoksista.
Puuttui sata sivua – kukaan ei huomannut
Kreikkalaisten suhdetta kirjallisuuteen kuvastaa hyvin seuraava Athens News -lehdessä julkaistu tositarina: kun Umberto Econ Ruusun nimi julkaistiin kreikaksi, kustantamolta lähti myyntiin viallinen painos, josta puuttui sata sivua. Yhtään kappaletta ei palautettu. Kustantamossa arveltiin kirjojen olleen lahjoja, jotka päätyivät lukemattomina kirjahyllyyn.
Tilastotietona lehti esitti myös lukuja: Pohjoismaiden asukkaista 90 % lasketaan innokkaiksi lukijoiksi, kreikkalaisista 8 %.
