Suomesta Sveitsiin muuttaneiden siirtolaisten aloittama Fennica-kokoelma Zurichin keskuskirjaston kellarissa sisältää muun muassa ikivanhan Raamatun ja Seitsemän veljestä Akseli Gallen-Kallelan kuvittamana.
Komea mansardikattoinen kivikerrostalo Zürichin vanhassa kaupungissa sijaitsee aivan kirkon kupeessa. Entisessä kirjanpainajien korttelissa sijaitsevan keskustakirjaston eli Zentralbibliothekin aulassa kiviseinät kaikuvat, kun asiakkaat tulevat ja menevät. Ensivaikutelma kirjastosta vie vuosisadan takaiseen jugendiin, sillä seiniä koristavat sulkakynä ja puuoksalla komeileva pöllö.
Isossa kirjastosalissa näky on yllättävän moderni. Mustuutta kiiltävä metalliportaikko ja korkealle taittuva lasikatos tuovat nykyaikaan. Vuonna 1917 perustettu kirjasto on yhdistelmä 1900-luvun alun jugendia ja 1990-luvun uudisrakennuksen virtaviivaista arkkitehtuuria.
Kirjastonhoitaja Mirja Lanz sekä Fennica-kokoelman sisällöstä vastaava Pirjo Meier johdattavat hissillä alas kirjaston varastokerroksiin.
”Zürich Zentralbibliotekhissa yhdistyvät vuodelta 1629 peräisin oleva kaupunginkirjaston kokoelma sekä Zûrichin kantonin ja yliopiston kirjastot, joten tilaa tarvitaan paljon. Maanalaisissa kerroksissa on varasto yli kuuden miljoonan aineiston kokoelmalle”, Mirja Lanz kertoo.
Filologin koulutuksen saanut Lanz vastaa kirjaston fenno-ugrilaisesta kokoelmasta, samoin kuin harvinaisten romaanisten kielten ja arabiankielisestä kokoelmista. Lisäksi Lanz hallinnoi pientä suomalaisen kirjallisuuden kokoelmaa, Fennicaa, jonka sisällöstä vastaa Suomesta Sveitsiin 60-luvun lopulla muuttanut Pirjo Meier.
Lukuintoisia ystäviä
Maan alla tiiviisti pakatut hyllyrivit seuraavat toisiaan aakkosjärjestyksessä. Kun kirjahyllyn päädyssä näkyy Fenn-merkintä, Mirja Lanz tarttuu hyllyjen siirtokampeen, ja rullaa hyllyväliä isommaksi. Saavumme kohtaan, jossa kirjanselkämyksistä paljastuu tuttuja nimiä, kuten vaikkapa Enni Mustonen, Tommi Liimatta ja Tiina Raevaara.
Zürich Zentralbibliothekin Fennica-kokoelma käsittää 261 hyllymetriä suomalaista kirjallisuutta seitsemän vuosikymmenen ajalta. Fennica sai alkunsa, kun Suomen ystävät Sveitsissä -yhdistys perusti kokoelmaa varten säätiön vuonna 1955. Siihen mennessä joukko Sveitsissä asuvia suomalaisia oli kerännyt entisen kotimaansa kirjallisuutta vapaamuotoisesti. Säätiön myötä kokoelma sai tilat ja lainaustoiminnot Zürich Zentralbibliothekista.
Alussa Fennicaan kerättiin vain tieteellistä kirjoja, sittemmin myös kaunokirjallisuutta. Kokoelman perusta on yksityisiltä ja kustantamoilta saaduissa kirjalahjoituksissa. Nykyisin Fennican säätiö määrittää vuosittaisen summan kirjahankinnoille, jonka peruste on yksi frangi yhdistyksen jäsentä kohden.
”Tällä hetkellä hankintasumma on 2000 Sveitsin frangia, jolla voidaan ostaa vuodessa noin 50–60 kirjaa”, Pirjo Meier kertoo.
Meier johtaa viisihenkistä toimikuntaa, joka käy vuosittain läpi suomalaista kirjatuotantoa ja äänestää sen joukosta suosikkinsa. Eniten ehdotuksia saaneet kirjat hankitaan suoraan kustantajilta, joista osa antaa säätiölle alennuksia.
”Kirjojen lähetyskulut ovat kalliit, joten suurin osa kirjoista on tuotu Sveitsiin yksityishenkilöiden matkatavaroissa Suomen vierailujen yhteydessä.”
Kaikille avoin Fennica
Fennica käsittää tällä hetkellä noin 8000 nimikettä aineistoa, joista dvd-tallenteiden osuus on noin 300. Myös musiikkiäänitteitä on jonkin verran. Kokoelma koostuu suurimmalta osin suomalaisesta proosasta, jossa mukana on myös lastenkirjoja, sekä Suomen historiaa ja kulttuuria käsittelevistä tietokirjoista.
Fennican aarteisiin kuuluu suomenkielinen Raamattu vuodelta 1642 sekä Akseli Gallen-Kallelan kuvittama Seitsemän veljeksen laitos vuodelta 1918. Suomenkielisen Kalevalan lisäksi kirjastossa on myös eepoksen käännökset saksaksi, ranskaksi ja englanniksi. Suomalaisista nykykirjailijoista eräs suosituimmista on Leena Lehtolainen, jonka dekkareita luetaan myös saksaksi. Uusimpien saksannosten joukossa on Sofi Oksasen Hundpark sekä Volter Kilveltä vuonna 2021 käännetty Im Saal von Alastalo.
Kustantajien julkaisuluetteloiden lisäksi toimikunta seuraa suomalaista kirjatuotantoa Helsingin sanomien ja Savon Sanomien julkaisulistojen kautta. Myös Finlandia- ja Runeberg-palkintoehdokkaat noteerataan: Fennicasta löytyvät muun muassa Rosa Liksomin Väylä, Pirkko Saision Passio ja Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto.
Suomi on pieni ja sinnikäs osa Zürich Zentralbibliothekin 70:n kielen valikoimaa. Vuonna 2021 Fennicasta tehtiin yli kuusisataa lainaa.
”Lainausmäärät ovat laskussa, sillä ihmiset lukevat nykyisin paljon e- ja äänikirjoja sekä pokkareita”, Meier kertoo.
Fennica löytyy myös Swisscoverystä, joka on sveitsiläisten kirjastojen tietokanta.
Mirja Lanzin työnkuvaan kuuluu etsiä saksalaiset asiasanat Fennican teoksiin ja tägätä ne kirjaston hakupalveluun.
”Joskus on vaikeaa löytää sopiva asiasana saksaksi, jolloin haen vastaavaa sanaa Helkan suomalaisesta kokoelmahausta, Lanz kertoo.
Pirjo Meier hoitaa Fennica-kokoelmaa vapaaehtoistyönä. Hän iloitsee Fennican elinvoimasta.
”Suomalaiset dekkarit ovat kysyttyjä. Myös Kaurismäkien elokuvat kiinnostavat Sveitsissä.”
Filologina Lanz on ylpeä siitä, että hänen suomalaisen äitinsä kieli elää Fennicassa.
”Fennica on kirjastomme aktiivinen ja arvostettu kokoelma”, Lanz toteaa.
