Hämmennyksen vallassa luin Kirjastopäiväkirjan, jonka ajattelemisen arvoiset kysymykset helposti peittyvät sujuvan ironian alle.
Hämmennyksen vallassa luin Kirjastopäiväkirjan, jonka ajattelemisen arvoiset kysymykset helposti peittyvät sujuvan ironian alle. On varmasti syytä miettiä, olemmeko aina oikeassa puhuessamme kirjaston käyttäjien toiveista ja tarpeista. Totta on myös, ettei kirjasto muutu, ellei sitä joku muuta.
Lähteekö muutos ammattilaisten tavoitteista vai asiakkaiden odotuksista? Näistä kysymyksistä Julkunen päätyy kuitenkin merkillisiin ajatuskulkuihin.
Kirjaston- ja kunnanjohtajien piiloagenda tähtää kirjastorauhan tuhoamiseen ja sen korvaamiseen yhteisöllisyydeksi naamioimallaan metelillä. Uusien kirjastojärjestelmien tarkoitus on hankaloittaa kirjojen etsimistä tyrkyttämällä vain suosituimpia teoksia ja pimittämällä pienkustantajien tuotantoa. Näin luodaan pohjaa kirjastojen maksullistamiselle: valikoima kaventuu myynti- ja lainausmenestyksiin, mainokset raikuvat kovaäänisistä ja “kirjasto ottaa suojiinsa maksusta kustantajien ja muiden kaupallisten tahojen kirjoja.”
Tämä on lyhyesti yhteiskuntatieteen tohtori Pertti Julkusen näkemys “kulttuurisesta onnettomuudesta, jonka vertaista ei ole Suomessa ennen koettu”.
