Postmoderni kirjallisuus on eräänlainen jatko-osa Länsimaisen kirjallisuuden historialle. Vartiainen on kiteyttänyt siihen näkemyksensä toisen maailmansodan jälkeisistä tapahtumista maailmankirjallisuudessa.
Kirjallisuudentutkija, professori Pekka Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historia (2009) on kunnioitettava yritys kokonaisteokseksi aikana, jolloin kirjallisuuden tuotanto on pirstaloitunut ja samalla yritykset kartoittaa sen historiaakin muuttuvat yhä hajanaisemmiksi. Maailman hahmottamisen vaikeus ei kuitenkaan tarkoita, että se pitäisi lopettaa.
Postmoderni kirjallisuus on eräänlainen jatko-osa Länsimaisen kirjallisuuden historialle. Vartiainen on kiteyttänyt siihen näkemyksensä toisen maailmansodan jälkeisistä tapahtumista maailmankirjallisuudessa. Hän on rakentanut kirjansa eri kieliryhmien ja niiden kirjallisuudessa tapahtuneiden muutosten pohjalle.
Ennen kaikkea saksalaisen ja ranskalaisen kielialueiden kirjallisuutta käsittelevät luvut innostavat, koska kirjallinen julkisuus suuntautuu nykyään yhä angloamerikkalaisemmin tai kansallisemmin. Merkittävienkin eurooppalaisten kielialueiden suuret linjat voivat jäädä vieraiksi.
Toisaalta kirjasta käy hyvin ilmi, miten kansakuntien rajat ovat hälventyneet. Kirjallisuudesta on tullut yhä monikulttuurisempaa. Samalla korkean ja matalan kulttuurin välinen suhde on monimutkaistunut: monet nykykirjailijat ammentavat vireästä populaarikulttuurista.
