On merkkejä siitä, että kirjastojen sananvapautta uhataan.
Kuvitellaan tilanne, jossa asiakas tulee kirjastoon ja sanoo, että kirjaston kirja loukkaa häntä. Asiakas vaatii, että kirja poistetaan hyllystä. Mitä pitäisi tehdä?
Kysymys on vaikea. Jotkut kirjastojen ammattilaiset ovat jo joutuneet vastaamaan siihen. Kirjastoihin kohdistuva sensuuri on kasvussa esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomessa näkyy merkkejä siitä, että tällaiset kysymykset yleistyvät lähivuosina.
Kysymykseen voi vastata suunnilleen näin: “Kirjaston tehtävänä on tarjota myös sellaisia kirjoja, joista kaikki eivät pidä. On tärkeää, että sananvapauden vaalimiseksi kirjastossa on kirjoja, joista sinä et pidä ja myös sellaisia kirjoja, joista minä en pidä.”
Epämukavat kirjat ovat sivistyneen yhteiskunnan merkki. Osa sivistystä on se, että pystyy olemaan samassa tilassa itselleen vieraan ajattelutavan kanssa. Kirjasto on oivallinen paikka oppia sietämään epämukavuutta, ja siten kehittää omaa sivistystään, kuten tutkija Tommi Laitio kertoo tuoreen Kirjastolehden haastattelussa.
Yksittäisellä asiakkaalla tai esimerkiksi kunnan poliitikolla ei pidä olla valtaa päättää siitä, mitä kirjastossa on tarjolla. Päätös kuuluu kirjaston ammattilaiselle. Jos joku yrittää kyseenalaistaa tämän, pitää vedota siihen, että ammattilaisen työtä on kunnioitettava.
Sensuurivaatimuksia voi kohdata muuallakin kuin kirjaston tiskissä. Somessa kuka tahansa voi kritisoida kirjastoa ja yrittää sillä tavoin vaikuttaa kirjaston valikoimaan. Sensuuriin ei kuitenkaan pidä taipua, vaikka taustalla olisi millainen älämölö.
Kirjojen sensuuripyyntöjä varmasti tulee kirjastoille jatkossa lisää, sillä kulttuurin politisoituminen ja yhteiskunnan polarisoituminen eivät ainakaan ole vähenemässä.
Jos sensuurivaatimus tulee poliitikolta, se pitää nähdä tilaisuutena. Silloin kannattaa vedota siihen, että kirjasto tarvitsee kattavampaa rahoitusta, jotta sitä voidaan kehittää palvelemaan asiakkaita entistä paremmin.
