Bokhylla-projekti tuo norjankielisen kirjallisuuden verkkoon Norjassa. Voisiko vastaava onnistua meilläkin?
Kansalliskirjaston juristi Maria Jongers oli pääpuhujana huhtikuussa järjestetyssä seminaarissa Kirjallisuus vapaasti verkossa kansalaisten käytössä – Onnistuuko Norjan malli Suomessa?
Seminaarissa pureuduttiin vuonna 2009 käynnistettyyn Bokhylla-projektiin, jossa Norjan kansalliskirjasto ja Norjassa tekijänoikeuksia lisensioiva Kopinor pääsivät sopimukseen pilottiprojektista, jonka tuloksena Norjan IP-avaruuteen vapautettiin 50 000 kansalliskirjastossa digitoitua norjankielistä kirjaa.
Pilottivaiheen jälkeen osapuolet neuvottelivat Bokhylla-projektin vakinaistamisesta ja ulottamisesta koskemaan koko norjankielistä kirjallisuutta, myös Norjassa julkaistua käännös-kirjallisuutta, aina vuoteen 2000 saakka.
Elokuussa 2012 neuvottelut saatiin valmiiksi ja uusi sopimus astui voimaan syyskuussa 2012. Uusi sopimus kattaa 250 000 norjankielistä kirjaa. Digitoidut kirjat ovat luettavissa vain internet-yhteyden kautta, eikä tekijänoikeuksien alaisia teoksia voi ladata omalle koneelle eikä tulostaa.
Norjan kansalliskirjaston juristi Maria Jongers, mitkä olivat tärkeimmät motiivit Bokhylla-projektin taustalla?
”Tavoitteena on ennen kaikkea norjalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja sen tunnetuksi tekeminen kaikille kansalaisille. Toinen tärkeä seikka on norjan kielen säilyttäminen. Norja on pieni kielialue ja oman kielen säilyttäminen on kulttuuri-identiteetin kannalta aivan keskeistä. Tämän vuoksi koko projekti keskittyy norjankieliseen kirjallisuuteen.”
Kuinka ihmeessä te onnistuitte pääsemään yhteisymmärrykseen kustantajien kanssa?
”Neuvotteluja käytiin toki pitkään, mutta loppujen lopuksi sopimus syntyi hyvässä yhteistyössä. Pääsimme sopuun kustantajia tyydyttävästä korvaussummasta (nyt 5 snt/julkaistu sivu, 2015 alkaen 4 snt/julkaistu sivu) ja lisäksi kustantajat ja kirjailijat saavat käyttöönsä digitoidut aineistot. Näin he pystyvät hyödyntämään aineistoja ja tuottamaan niistä täysin uudenlaisia maksullisiakin tuotteita. Bokhylla on siis uusi mahdollisuus myös taloudellisessa mielessä.”
Miten Bokhylla-projekti on otettu Norjassa vastaan?
”Projekti on otettu innostuneena vastaan. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana yksittäisiä käyttäjiä on vieraillut palvelussa jo lähes 260 000. Eniten on yllättänyt se, että palvelussa nyt olevista noin 115 000 kirjasta jo yli 80 % on luettu vähintään kerran. Keskimäärin kirjasta on luettu 46 sivua. Tilastojen mukaan projektilla ei ole ollut vaikutusta painettujen tai e-kirjojen myyntiin. Kirjastojen lainamäärät ovat ehkä hieman laskeneet, mutta eivät merkityksellisesti.”
Voisiko Suomi seurata Norjan esimerkkiä?
Suomessa suurin este vastaavalle projektille tuntuu olevan raha. Kansalliskirjastolla ei ole käytettävissään sellaisia resursseja, joilla kansallisen kirjallisuuden digitointi ja korvauksien maksaminen tekijänoikeuksien haltioille olisivat mahdollisia. Valtion rahaa siis tarvitaan mukaan.
Tekijänoikeusjärjestöt ovat periaatteessa valmiita sopimuksiin, kunhan ehdoista sovitaan. Sanaston edustaja Juha Pihlajaniemi totesi seminaarissa, että kirjailijat suorastaan odottavat kirjojensa digitointia. Ja digitoinnistahan tällainen projekti tulee aloittaa. Kuka, miten ja millä rahalla, on vain Suomessa täysin auki.
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisukoordinaattori.
