Joskus harvoin saa lukea romaanin, joka heijastaa valoa ja ymmärrystä kaikkeen muuhun kirjallisuuteen jota on tullut luettua ja myös kirjoitettua.
Minulle Essi Kummun Alaston lukupiiri oli tällainen kokemus, harvinainen kuin yksisarvinen.
Vastikään ilmestynyt teos kertoo nimensä mukaan lukupiiristä, jossa riisuudutaan, luetaan, syödään, juodaan ja nautiskellaan runsaudesta ja aisti-iloista. Päähenkilö Ellen löytää samettityynyjen seasta lauman, jonka kanssa voi ristiriidoista huolimatta jakaa olemassaolon ja yhdessäolon ihmeen. Näissä hetkissä lauma lepää, sikin sokin, kuin ikuisuudessa.
Alastomassa lukupiirissä vallitsee kauttaaltaan feminiini prinsiippi: feminiini energia ja sen tehtävä maailmankaikkeuden rakennusaineena. Itse olen tutustunut feminiiniin sekä sen yhteistyökumppaniin maskuliiniin prinsiippiin jungilaisen psykoanalyytikko Marion Woodmanin elämäntyön kautta.
Feminiinin ominaisuuksiin Woodman lukee muun muassa intuition, antautumisen, joustavuuden, heijastamisen ja kehossa elämisen kyvyn, maskuliiniin taas muun muassa hiuksenhienon erottelukyvyn sekä voiman toteuttaa sen suoman näkemyksen.
Sukupuolista ei tässä ole kyse, vaan kahdesta energiatyypistä, jotka kumpikin ilmenevät jokaisessa yksilössä, sekä siitä, miten yhteiskuntamme ja me itse sen osana tukahdutamme feminiinin niin miehissä kuin naisissa mahdollisimman tehokkaasti. Tukahduttamisen syynä on heikkouden leima, joka feminiinin ominaisuuksiin lyödään, kun ne tosiasiassa vaativat valtavaa voimaa, antautuminen eritoten.
Tästä kertoo, ja tämän näyttää, Alaston lukupiiri. Sen rakenne on intuitiivinen, joustava ja antautumista edellyttävä. Jos ei antaudu, teos jää kokonaan tajuamatta. Myös feminiinin varjo, manipulaatio, kiertely ja väistely, ilmenevät niin rakenteessa kuin henkilöiden välisenä käyttövoimana. Teoksen kehollisuus on valtava, ja kehollisuuden kautta sielun voimistuminen. Sielu kun imee informaatiota maailmasta suun, silmien, korvien, sukuelinten aukkojen kautta, ja kasvaa aistien kanssa käymänsä vuoropuhelun myötä.
Vanhoissa maalauksissa yksisarvisen löytänyt neito pitää usein kädessään peiliä heijastaen maailmaansa katsojalle. Omaa heijastamisen tehtäväänsä noudattaen Alastonta lukupiiri paljasti minulle paitsi sen, miten harvoin saan lukea kauttaaltaan feminiinin romaanin, myös oman viimeisen romaanini maskuliinisuuden, sen millintarkasti leikatun rakenteen ja lauseen.
Kumpikaan laatu ei ole toista parempi, ja sen sijaan että nämä prinsiipit asettuisivat kilpailemaan keskenään, ne asettautuvat toisiaan täydentäen kirjalliseen maailmankaikkeuteen. Tämähän Alastoman lukupiirin sanoma onkin. Paljasta, paljastu, kietoudu, täydennä.
