Kirjaston kotipalvelua toteutetaan ”kaikessa hiljaisuudessa”, sillä resurssit eivät riitä kaikkien halukkaiden palveluun.
Kirjaston kotipalvelun vierailu on odotettu juttu. Toisen ihmisen kohtaaminen on monelle ikäihmiselle jopa tärkeämpää kuin kirjakassin sisältö.
”Ai tässä se nyt on,” iloitsee Johanna Saretsalo (73) nähtyään mitä kirjastotyöntekijä Tiina Strengellin kirjakassista löytyy. Päivi Istalan Ristivetoa on ollut lukulistalla jo kauan.
Myös muut Strengellin tuomat kirjat vaikuttavat lupaavilta. Ne jäävät ikkunalaudalle odottamaan vuoroaan Strengellin pakatessa Saretsalon lukemat kirjat kassiinsa palautusta varten. Sitten istutaan hetkeksi parantamaan maailmaa keittiönpöydän ääreen.
”Minulla ei ole koskaan niin kiire, etten ehtisi heittää takkia ja kenkiä pois päältäni,” sanoo Strengell.
Hänen vierailunsa onkin monille odotettu kohtaaminen jo siksi, että edes joku käy heidän luonaan.
”Pääsääntöisesti asiakkaat haluavat, että tulen iltapäivällä, sillä aamupäivisin monilla käy kodinhoitaja. Yksi mies on poikkeus. Hänen luokseen voin mennä heti aamusta. Hän odottaa tuloani ovi rappukäytävään raollaan.”
Suurin osa asiakkaista on sellaisia, että heidän luonaan käydään kerran kuussa. Himolukijat ovat asia erikseen. Heidän luonaan vieraillaan kaksi kertaa kuussa. Yksi heistä on Johanna Saretsalo. Äidinkielen ja historian opettaja ei voisi kuvitella elävänsä ilman kirjoja. Hän saattaa lukea kymmenenkin tuntia päivässä.
”Minä olen ihan hupsu lukemaan historiallisia romaaneja, joissa kirjoittaja on oikeasti tutkinut asioita. Toki toisinaan tulee luettua jotain himphamppuakin. Tiina kyllä tietää, mistä tykkään, ja tuo välillä sellaisiakin kirjoja, joihin en olisi itse tarttunut.”
Hyllyttäessä löytyy helmiä
Kotipalvelutoiminta alkoi Pieksämäen Poleenin kirjastossa viime syyskuussa. Säännöllisesti palvelua käyttää kolmisenkymmentä asiakasta. Heistä osa käy itse valitsemassa kirjat, jotka Strengell toimittaa heille kotiin. Suurin osa asiakkaista esittää vain suuntaa antavia toiveita.
”Yksi mies on innokas äänikirjojen lainaaja. Hän haluaisi kuunnella vain sotakirjoja, mutta ne on aika äkkiä läpikäyty. Yhdelle mummolle taas ei saa viedä mitään, missä on mainintakaan sodasta.”
Haluttuja ovat kotimaisten kirjailijoiden teokset, ja monet haluavat lukea vanhasta ajasta ja omasta nuoruudestaan. Suosittuja ovat muun muassa Ester Erhomaa, Kaarina Toijanniemi ja Eira Pättikangas. Myös Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on uponnut mummoon kuin mummoon.
”Ja Mia Malmin toimittama esseekokoelma Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta, on osoittautunut suosituksi.”
Strengell pitää exel-taulukkoa asiakkaiden lainauksista. Näin hän pysyy ajan tasalla mitä on vienyt kenellekin. Innokkain lukija on lainannut kotipalvelusta puolen vuoden aikana miltei 200 kirjaa. Joku voisi epäillä, ettei hän ole lukenut kaikkia lainaamiaan kirjoja, mutta väärin.
”Yleensä keskustelemme kirjan sisällöstä”, kertoo Tiina Strengell.
Asioiden helpottamiseksi Strengell vastaa jopa kotipalvelun kautta kiertävien kirjojen laina-ajoista.
”Muistisairautta on paljon, joten olisi aikamoinen painolasti jos vanhuksen pitäisi itse huolehtia kirjojen palauttamisesta ajallaan.”
Virallisesti Strengell on Poleenin kirjaston lasten ja nuorten osaston hankintavastaava. Puolet työajastaan hän käyttää kotipalvelun pyörittämiseen, mikä tuo hänen mielestään sopivasti vaihtelua arkeen.
”Aamupäivisin hyllytän palautettuja kirjoja. Jos jonkun kirjan kohdalla tulee mieleen joku kotipalvelun asiakas, nappaan kirjan lainaan kotipalvelulle ja toimitan sen sitten eteenpäin.”
Kirjat sujahtavat varta vasten hankittuihin tilaviin kasseihin, joihin on vielä asiakkaiden nimilaput tekemättä. Muita ylimääräisiä kuluja kotipalvelusta ei tule, paitsi Strengellin kilometrikorvaus. Sekään ei tee paljon, sillä toiminta on rajattu parin kilometrin säteelle Poleenin kirjastosta.
Toimintaa ei mainosteta
Kotikirjastopalvelu on alkanut Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Suomeen se rantautui vuonna 1961, kun Keravan kauppalankirjasto aloitti kotipalvelutoiminnan. Kotipalvelua ei edelleenkään tilastoida, mutta käytännössä sitä on monilla paikkakunnilla jossain muodossa. Useimmiten palvelu toteutetaan ”kaikessa hiljaisuudessa”, sillä resurssit eivät riitä kaikkien halukkaiden palveluun.
”Kun paikallislehdessä oli juttu meidän kotipalvelustamme, kysyntää tuli välittömästi kaupungin ulkopuolelta. Sieltä matkaa on lähimpään kirjastoon useita kilometrejä, mutta emme valitettavasti voi laajentaa toimintaa kovin paljon nykyisestään. ”
Johanna Saretsalon kerrostaloasunnosta on matkaa kirjastoon vain puolisen kilometriä. Se on kuitenkin rollaattorilla liikkuvalle leskirouvalle liian pitkä matka. Ennen kotipalvelua kirjastokäynnit hoituivat taksilla tai autollisten ystävien avustuksella, mutta isokokoisella rollaatorilla liikkuminen kirjaston ovissa ja sisätiloissa oli sekin kohtuullisen vaivalloista.
”Aina väitetään, ettei mitään saa ilmaiseksi, mutta tämän saa,” kehuu Saretsalo.
Kotipalvelun tarve ei ole ainakaan vähenemässä, sillä ihmiset asuvat yhä vanhemmiksi ja huonokuntoisimmiksi kotonaan. Onko tulevaisuudenkuva se, että tervejalkaiset käyvät kirjastossa ja lainaavat itsepalvelupäätteen avulla ja kirjastovirkailijat kiertävät kodeissa ja palvelutaloissa? Siihen Saretsalo ei osaa vastata, mutta kotipalvelusta hänellä on selkeä mielipide: ”Tiina ainakin menisi hukkaan olemalla pelkästään kirjastossa. Tämä on aivan loistava palvelu.”
MIKSI?
Kirjastojen kotipalveluista ei löydy tilastoja. Kulttuuriasiainneuvos Hannu Sulin, miksi näin?
”Kirjastopalvelut ovat osa lakisääteisiä palveluita, ja kunnat päättävät itse missä laajuudessa niitä tuotetaan ja miten tarpeelliseksi ne kokevat kotipalvelujen tuottamisen. Kirjastojen kotipalvelu ei ole mielestämme kansallisesti sellainen asia, josta olisi tarpeellista kerätä tietoa.”
Onko palvelu vaarassa loppua?
”Kuten sanoin, se on kuntien ratkaistava asia. Kotipalvelu on pieni ja vähän kustannuksia vievä asia, joka pystytään hoitamaan hyödyntämällä automatiikkaa ja esimerkiksi kotipalveluhenkilöstöä. Aina en kuitenkaan lähtisi huutamaan julkista valtaa avuksi. Palvelua käytetään herkästi, vaikka muitakin vaihtoehtoja, kuten sukulaisia, ystäviä tai naapuriapua olisi. Toivotaan, että kunnat miettivät näissä asioissa kokonaisuutta.”
