Terho Myyryläinen teki Kati Vuoriarolle tämän ensimmäisen kirjastokortin. 30 vuotta myöhemmin hän luovutti Vuoriarolle kirjastoauton avaimet.
Eläkepäivät lähestyivät ja kokenut kirjastoauton kuljettaja Terho Myyryläinen alkoi potea stressiä. Lähes 40 vuoden uran jälkeen autolle piti löytää uusi kuski. Myyryläinen ei osannut aavistaa, että koko maailmaa koskettavat tapahtumat johtaisivat lopulta uuden työntekijän löytymiseen.
Myyryläinen aloitti Inarin kirjastoauton kuljettajana vuonna 1983. Hän innostui työpaikasta heti. Siinä yhdistyi kaksi intohimoa: kirjojen lukeminen ja ajaminen. Paikan saadakseen hänen piti suorittaa Kansanvalistusseuran kirjasto- ja kirjallisuuskurssi. Raskaiden ajoneuvojen kuljettamiseen vaadittava C-ajokortti hänellä oli entuudestaan.
”Heti alussa työ tuntui omalta ja mukava tunne on jatkunut siitä asti. Siksi olen viihtynyt tässä niin pitkään”, Myyryläinen kertoo.
Kilometrejä on kertynyt 1,4 miljoonaa työpisteessä, jota Myyryläinen kuvailee maailman parhaaksi maisemakonttoriksi. Kirjastoauton reitti on mittava, sillä Inari on Suomen suurin kunta.
Harvaan asutulla alueella kirjastoauton merkitys korostuu. Tärkeä osa työtä on asiakkaiden kohtaaminen.
”Ihmiset ovat yleensä mukavia. Kaikkien kanssa tullut toimeen, mutta toki joukkoon mahtuu poikkeuksia. Hankalien asiakkaiden kanssa oppii ajan myötä tulemaan toimeen, kun oppii lukemaan ihmisiä.”
Työssä viihtymistä edisti oma rauha, sillä tien päällä kukaan ei ollut hengittämässä niskaan.
Eläkkeelle siirtymistä helpotti se, että uudeksi kuljettajaksi löytyi ihminen, johon Myyryläinen luotti täysin.
Uusi kortti
Ivalosta kotoisin oleva Kati Vuoriaro muistaa käyneensä lapsena ahkerasti Terho Myyryläisen asiakkaana. Myyryläinen teki hänelle ensimmäisen kirjastokortin vuonna 1993.
Yläasteella ja lukiossa kirjastossa käyminen jäi.
”En ollut lukutoukka. Muistan, kun kirjastoauto vilahti kodin ohi ja ajattelin, että aijaa, tuon näköinen auto tällä kertaa”, Vuoriaro muistelee.
Vuoriaro kouluttautui eräoppaaksi ja teki oppaan töitä usean vuoden muun muassa Saariselällä. Sitten tuli koronapandemia, ja työt loppuivat kuin seinään.
Vuoriaro ei lannistunut. Hän huomasi, että ensimmäisenä koronakeväänä oli poikkeuksellisen hyvät keväthanget, joilla voi viilettää koiravaljakon kanssa. Syksyn tultua hän ryhtyi siivoojaksi, ja yksi siivouskohteista oli Inarin kunnankirjasto.
Vuoriaro muistaa kävelleensä sokkeloisia käytäviä kirjaston perälle, jossa odotti nostalginen näky: lapsuuden tuttu kirjastoauto. Hän oli innoissaan. Kirjaston työntekijät kertoivat, että auton tilanne on huolestuttava, sillä kuljettaja on jäämässä eläkkeelle ja työltä puuttui jatkaja.
”Aloin heti seuraavalla kahvitauolla selvittää, miten pääsisin kuskiksi.”
Lopulta työ järjestyi oppisopimuspaikan avulla. Inarissa kuultiin, että muualla tällainen järjestely oli ollut ainoa järkevä tapa saada sopiva työntekijä.
Vuoriaro alkoi viime syksynä opetella kirjastotyön perusteita pääkirjastossa. Syksyllä hän otti tuntumaa myös kirjastoauton ajamiseen ja tammikuussa alkoi varsinainen kuljettajan työn oppiminen Terho Myyryläisen matkassa.
Tietotekniikan ja kirjastojen järjestelmän opettelu oli Vuoriarolle helppoa. Hankalaa oli etenkin pilkkopimeällä muistaa, missä mikäkin risteys oli. Myös ison auton peruuttamisessa riitti opeteltavaa.
Inarissa kirjastoauto henkilöityi vahvasti Terho Myyryläiseen. Molemmat kuitenkin yllättyivät, miten vaivattomasti asiakkaat hyväksyivät Vuoriaron uudeksi kuljettajaksi.
Työn sujuvasta oppimisesta Vuoriaro kiittelee Myyryläistä, joka oli erinomainen opettaja.
Tammenterho keulaan
Tänä syksynä Terho Myyryläinen jäi virallisesti eläkkeelle. Hän on kuitenkin luvannut tuurata Vuoriaroa tarvittaessa lomien ja sairastumisien aikana.
Vuoriaro aikoo säilyttää kirjastoauton toiminnan pääosin ennallaan. Yksi muutos autoon kuitenkin tulee. Hän aikoo järjestää lisää tilaa saamenkieliselle kirjallisuudelle.
Vuoriaron isovanhemmat ovat saamenkielisiä. Eräopaskoulutuksen jälkeen Vuoriaro huomasi, että samassa aikuiskoulutuskeskuksessa oli vuoden pituinen koulutus, jossa voi oppia inarinsaamea, samaa kieltä, jota isovanhemmat puhuvat. Niinpä Vuoriaro opetteli kielen ja haluaa nyt kannustaa asiakkaita lainaamaan saamenkielisiä kirjoja. Tähän mennessä hän on jo käynyt keskusteluja saameksi.
Inarin kirjastoauton nimi on Fáárust, joka on inarinsaamea ja tarkoittaa mukana matkassa.
Vuoriaro mietti, että hän haluaa säilyttää autossa muiston sen edellisestä kuskista. Niinpä hän yllätti Terho Myyryläisen ja hankki auton keulaan tammenterhon.
Molemmat kuljettajat ovat yhtä mieltä työn parhaista puolista.
”Saa olla ihmisten kanssa ja höpöttää. Mutta saa olla myös yksinäinen susi, joka köröttelee upeissa maisemissa. On sopivassa suhteessa ihmisiä ja omaa rauhaa.”
Inarin kirjastoauto Fáárust valittiin tänä vuonna Vuoden kirjastoksi. Terho Myyryläinen valittiin vuoden kirjastoammattilaiseksi.
