Heini Oikkonen-Kerman työskenteli yli 15 vuotta kirjastossa, mutta kaipasi muutosta. Alalta työnsi pois muun muassa pieni palkka. Nyt hän työskentelee johtotehtävissä Helsingin kaupungilla.
”Urani eri käänteissä on toki mukana myös sattumaa, mutta lopulta halusin tietoisesti kulttuurialalta pois”, Heini Oikkonen-Kerman kertoo.
Hän vaihtoi pois kirjastoalalta.
Nykyään hänen työhönsä kuuluu johtaminen, strateginen kehittäminen ja talousosaaminen.
“Kulttuuripuolen johtotehtävistä saatetaan maksaa puolet vähemmän kuin muilla sektoreilla vain siksi, että tehtävässä on kulttuuri-etuliite. En lopulta kokenut korvausta suhteessa työmäärään reiluksi.”
Opintojen ohessa
Oikkonen-Kermanin kirjastoura alkoi osa-aikatöissä. Samaan aikaan hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta yliopistossa. Hän sai työn Helsingin kaupunginkirjastosta vuonna 2003 perinteisesti kävelemällä kirjaston tiskille ja kysymällä töitä.
“Valmistuessani työmarkkinatilanne oli huono ja jatkoin töitä kirjastossa. Pitkään tein siinä hetkessä kiinnostavia asioita ilman päämääriä. En suunnitellut omaa urapolkua tai tunnistanut, mitä työelämässä haluaisin tehdä.”
Oikkonen-Kerman siirtyi kirjaston kehittämistehtäviin ja lopulta kirjastonjohtajaksi. Hän työskenteli yli puolessa kirjaston yksiköistä. Hän toimi muun muassa Helmetin Taskukirjaston projektipäällikkönä 2010-luvun alussa.
“Työskentelin ICT-asioiden kanssa, kehitin projektiosaamista ja olin myös tekemisissä osaamisen kehittämisen kanssa. Jälkikäteen ajateltuna tuosta ajasta karttui hyvää osaamista myös johtotehtäviin.”
Työt vähenivät
Helsingin kaupunki teki uudistuksen, joka vähensi asiantuntijatöitä kulttuurialalta.
”Palasin perhevapaalta töihin lähikirjaston johtajaksi, mutta nopeasti aloin tietoisesti hakea muita tehtäviä. Melko pian tulinkin valituksi konsulttiyritykseen.”
Oikkonen-Kerman saattaisi edelleen toimia tyytyväisenä projektitehtävissä, joista hän piti paljon.
“Yksi luonteenpiirteeni on, että tartun tilaisuuksiin ja hakeudun uuteen. Toisaalta lopulta kuitenkin koin, että jos asioita tai työkulttuuria haluaa muuttaa, se tehdään johtopesteistä käsin.”
Kirjastoala tarjosi myös syitä jäädä alalle.
“Työyhteisöt olivat kautta linjan osaavia ja niissä oli yhdessä tekemisen meininkiä.”
Helsingin kaupungille töihin palaaminen on ollut Oikkonen-Kermanille mieleistä.
“Kirjastoalalla on ollut vahva merkitys omalla urallani, mutta Helsingin kaupungilla vielä isompi. Koen olevani ensisijaisesti kiinnittynyt Helsingin kaupunkiin ja organisaatioiden ja työyhteisöjen toimivuuteen.”
Ammattina johtaminen
Oikkonen-Kerman kokee arvokkaana kokemuksensa kirjastoalasta.
“Esimerkiksi lainaukseen ja palautukseen liittyvät numerot ovat Helsingin kaupunginkirjastossa valtavia ja prosessin joka yksityiskohta oli hiottu huippuunsa.”
Eri yksiköissä työskentely on ollut myös myöhempää työuraa ajatellen hyödyllistä.
“Näin konkreettisesti, miten saman homman voi järjestää eri tavoin.”
“Oma alani on nyt oikeastaan kunta-alan johtaminen. En ole perillä johdettavieni työn yksityiskohdista. Kirjastoissa johtaminen tuntui erilaiselta. Nykytyössäni johdan oikeastaan johtamista sekä arvojen ja tavoitteiden implementointia.”
Lisää avointa keskustelua
Oikkonen-Kermani kaipasi kirjastossa työskennellessään lisää avointa keskustelua.
“Kirjastotyön yhteiskunnallista merkitystä voisi alalla pohtia syvemminkin. Aito vuorovaikutus kuuluu osana julkisen toimijan rooliin, myös silloin, jos joku taho epäilee oman alan merkitystä. Emme voi itse päättää ja perustella, että kirjasto on tärkeä, koska kirjasto on tärkeä.”
Nykyinen kaupunkiympäristön parissa tehty työ on lopputuloksiltaan konkreettisempaa. Kyse on esimerkiksi kohtuuhintaisen asumisen tarjoamisesta kaikille, katutyöohjeista tai liikenteeseen liittyvistä järjestelyistä.
“Näiden asioiden tärkeyttä ei kyseenalaisteta samalla lailla kuin kulttuurin. Nykyään minun ei tarvitse olla aina valmis perustelemaan koko ammatillista uraani.”
Oikkonen-Kerman herättelee kirjastoja pohtimaan työtään.
“Monet kirjaston palvelut ohjautuvat turhan vahvasti väestönosiin, joille ne eivät ole välttämättömiä, jolloin päädytään tukemaan jo olemassa olevaa kielitaitoa ja lukutaitoa. Keskiluokan lukuharrastuksen tukemisen ei pitäisi viedä suurinta osaa budjetista. Hyötyjen ohella pitäisi pohtia myös merkityksellisyyttä.”
Oikkonen-Kerman suosittelee alanvaihdosta haaveilevan keskittämään huomion omaan työmarkkinoilla kiinnostavaan osaamiseen.
“Kannattaa unohtaa ajatukset, että olisi yksi ainoa osa-alue, jota osaa tehdä. Ei kannata itse rajoittaa omia mahdollisuuksiaan. On myös hyvä aloittaa kokeilemalla jotain uutta.”
”Usein vanhoihin töihin pääsee takaisin, mikäli ruoho ei ollutkaan toisaalla vihreämpää. Myös lisäkoulutuksen hankkiminen on järkevää, sillä Suomessa arvostetaan kursseja ja tutkintoja.”
