Sunnuntain aukiolot ja robotit puhuttavat Saksan kirjastoissa

Kävimme Saksan kirjastopäivillä kuuntelemassa, mikä saksalaisia kirjastoammattilaisia kiinnostaa tällä hetkellä.

Saksan kirjastopäivät keräsivät kesäkuussa Berliiniin yli 4000 alan ammattilaista. Tapahtumapaikkana toimi Euroopan suurimpana itseään mainostava konferenssikeskus Estrel entisen Itä-Berliinin puolella.

Kaikki on suurta, koska kyseessä on Euroopan suurin kirjastoalan tapahtuma. Yli 2000 neliömetriä näyttelytilaa, satoja luentoja ja reipasta iltaohjelmaa on tarjolla neljän päivän ajan.

Mittakaavasta huolimatta tunnelma on kotoisa ja iloinen. Kyselin paikallisilta, mitkä asiat puhuttavat kirjastokenttää juuri nyt. Useimmat mainitsivat sunnuntain aukiolot ja robotit.

Eräs sunnuntain aukioloa vastustava kirjastonhoitaja huokaisi helpotuksesta kuultuaan, että Suomessa läheskään kaikki kirjastot eivät ole auki sunnuntaisin. Suomi on Saksalle kirjastojen mallimaa, jota seurataan monessa.

Sunnuntain aukiolot jakavat ammattikuntaa. Berliinin pormestarille sunnuntai kirjastossa on toivottavasti pian toteutuva haave. Sunnuntaiaukiolo ja kirjastojen modernisoiminen digimaailmaan nousivat pormestarin puheen teemoiksi kaupungin vastaanotolla.

Hommaa tuntuu riittävän. Yleisten kirjastojen varustelu ei ole Saksassa kaikilta osin tätä päivää. Der Tagesspiegel otsikoikin kirjastopäiviltä raportoivan juttunsa osuvasti: ”Digitalisaatiota ilman sähköpistokkeita”.

Suuri osa Berliinin kirjastoista on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla. Rakennuksiin tarvittaisiin vähintäänkin lisää sähköpistokkeita ja langattomat verkkoyhteydet.

Kirjastot kehittyvät myös Saksassa merkittäviksi oppimisympäristöiksi. Tutustuin Berliinissä sekä kansalliskirjastoon että kaupunginkirjaston Amerika Gedenkbibliotekiin. Molemmat olivat täynnä opiskelijoita ja jokainen työskentelypiste oli varattu.

Kansainvälisyys tuntuu olevan Saksalle nyt tärkeämpää kuin koskaan. Myös saksalaisilla kirjastoalan ammattilaisilla on tahto kehittää yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja. Noin 500 osallistujaa Saksan kirjastopäivillä tuli muista maista.

Saksa tukeekin isolla panoksella alan kansainvälistä ideoiden vaihtoa. Kirjastoseurat, Goethe-instituutti ja kansalliskirjasto järjestävät työntekijävaihtoja, tukevat kansainvälisiin konferensseihin osallistumista ja järjestävät ryhmien tutustumismatkoja eri maiden kirjastoihin.

Jos yhden asian saisin Saksasta Suomeen, se olisi Librarian in Residence -ohjelma. Ohjelmassa kirjastoalan ammattilaiset voivat hakea vaihtopaikkaa yhteistyömaasta, joka on viimeiset kolme vuotta ollut Yhdysvallat. Nyt uutena Saksan yhteistyökumppanina ohjelmassa on Hollanti. Milloin Suomi? Toivottavasti pian!

Kirjastopäivien luento-ohjelmassa kiinnostavan näkökulman ammattilaisuuteen avasi Nick Poole Cilipistä. Cilip on Iso-Britannian kirjasto- ja informaatioalan järjestö.

Cilipin selvityksen mukaan kirjastojen työntekijät eivät heijasta monikulttuurista asiakaskuntaa. Sen sijaan valtaosa työntekijöistä on valkoihoisia naisia. Samanlaisuuden lisäksi haasteena on pysähtyneisyys. Ihmiset eivät etene työstä ja haasteesta toiseen. Cilipin tavoitteena on tukea ammattikunnan moninaistumista ja työntekijöiden uudenlaista liikkuvuutta.

Myös Saksassa 85 prosenttia kirjastoalan työntekijöistä on naisia. Kirjastonhoitajan keskipalkka Saksassa on Der Tagesspiegelin artikkelin mukaan 2700 euroa, mitä alan järjestöt pitävät hyvin vaatimattomana suhteessa työn vaatimuksiin. Palkkaus ei siis ehkä ainakaan ensimmäisenä tekijänä ole houkuttelemassa kirjastoihin lisää miehiä.