Pirkkalan kirjastopalvelupäällikkö Laura From oli Ifla-kongressissa toista kertaa.
Osallistuin kirjastourani toiseen IFLA World Library and Information -kongressiin Puolan Wroclawissa Kirjastoseuran hallituksen jäsenenä. Lähdin matkaan vailla sen suurempia odotuksia tai suunnitelmia. Pidin kuitenkin mielessä sen, miten saisin kongressista mahdollisimman paljon irti omaan työhöni ja Pirkkalan kirjaston käyttöön.
Kaikkien koulutustilaisuuksien, seminaarien ja konferenssien parasta antia ovat ihmiset, tulivat he mistä maasta tahansa. Puolassa minusta tuntui, että me suomalaiset olimme edustettuina kaikkialla. Tapasin suuren määrän suomalaisia kirjastoihmisiä, joihin en ollut törmännyt aiemmin. Lisäksi tutustuin paremmin toisiin, jotka olin jo tavannut. Lisäksi näin suuren määrän erilaisia hienoja projekteja, joita me suomalaiset olemme vieneet eteenpäin.
Oli kyse sitten lukuponista, ryhmäneuvolasta, ohjelmoinnista, rakennushankkeiden yhteydessä tapahtuvasta asukkaiden ja asiakkaiden osallistamisesta tai musiikista, Suomi oli mahtavasti edustettuna koko ajan. Olen vahvasti sitä mieltä, että jossain vaiheessa haluan itsekin olla esittelemässä oman kirjastoni hankkeita kansainvälisellä foorumilla.
Olin todella vaikuttunut sessiosta, jossa puhujat olivat muun muassa Unkarista, Filippiineiltä, Somaliasta ja Iranista. He kertoivat oman maansa kirjastohistoriasta erilaisten kriisien keskellä. Oli hätkähdyttävää kuulla, miten kirjastoissa työtä tekevät ihmiset esimerkiksi Filippiineillä kulkivat diktaattori Ferdinand Marcosin asettamaa poikkeustilaa vastaan protestoivien mukana ja keräsivät erilaisia epävirallisia tai laittomia julkaisuja omiin kokoelmiinsa, jotta historia ei unohtuisi.
Somaliassa puolestaan tuhottiin käsittämätön määrä kirjallisuutta ja asiakirjoja kirjastoista ja arkistoista ilman, että kukaan yritti viedä niitä turvaan. Kirjastojen ja museoiden kokoelmia myytiin mustassa pörssissä, kansallisia muistomerkkejä tuhottiin ja niistä irti lähtevät metalli- ja pronssiosat kaupattiin mm. Afrikkaan.
Filippiinien kirjastohistoriaa koskeva esitys toi mielestäni esiin kirjastojen tärkeyden lainauksessa. Esityksessä todettiin, että teot, joiden kautta kirjastotyöntekijät palvelevat demokratiaa ja ihmisoikeuksia ovat seikka, minkä takia koko ammattikunta on elintärkeä ihmisyyden säilyttämiseksi. Eipä sitä paljon hienommin voisi sanoa!
Sain tehtäväkseni osallistua Management of Library Associations Standing Committee -tapaamiseen. Sen mielenkiintoisinta antia oli keskustelu siitä, miten tasa-arvo toteutuu komiteassa, jonka edustus on kovin eurooppakeskeinen. Keskustelussa nousi esiin muun muassa se, ketä komitean puheenjohtaja todella edustaa, jos komiteaan ei ole valittu jäseniä kaikista maanosista.
Miten ne IFLA:n jäsenet, joilla ei ole komiteassa oman maansa tai maanosansa edustusta kokevat omien intressiensä tulevan edustetuksi? Voiko tämä heijastua myös IFLA:n jäsenten määrään? Vaikka uusia jäseniä saadaan koko ajan, putoaa samalla pois myös vanhoja. Tärkeää työtä kirjastojen hyväksi ja kirjoissa tehdään kuitenkin kaikissa maanosissa.