Signum-yhtye keikkailee Hyvinkäällä.
Hyvinkäällä on joka vuosi tapahtuma nimeltä KGB eli Kulttuuri goes bar, jossa paikalliset bändit soittavat musiikkiaan Hyvinkään baareissa.
Jo vuosi sitten syksyllä alkoi ajatus aikuisten satuhetkestä pyöriä mielessäni ja sain innostettua yhden työkaverin ajatukseen mukaan. Aloimme pyörittämään ajatusta päässämme ja juttelemaan siitä tavatessamme.
Saimme selville, että KGB- tapahtuma järjestetään taas keväällä. Aloimme miettiä konseptia. Koska kahdestaan olisi aika yksinäistä ja tylsää esiintyä, alkoi kaverini kysellä pääkirjastosta (itse työskentelen lähikirjastossa) olisiko halua/taitoa muilla osallistua ja saisimme kokoon bändin. Innostuneita löytyi kaksi ja saimme bändiimme djemberummun soittajan ja toisen laulajan. Kitaristi löytyi ”asiakassedästä” eli djemberumpalin aviomies lupasi tulla mukaan. Niin meillä oli koossa kaksi laulajaa, viulisti, djemberumpu ja kitara. Meillä oli bändi ilman nimeä!
Aikuisten satuhetkelle päätimme ottaa ronskimpaa tekstiä mitä ei välttämättä kuule luettavan kirjaston sisäpuolella. Rosa Liksomin Väliaikainen oli tähän tarkoitukseen juuri hyvä myös tekstien pituuden puolesta. Rosa Liksomin kustantajan kautta sain yhteyden Rosaan ja sain luvan lukea hänen tekstejään tapahtumassa. Kirjan nimestä tuli bändimme nimi: Väliaikainen, koska luulimme aluksi bändinkin olevan vain väliaikainen…
Harjoittelimme ahkerasti KGBtä varten ja yhteinen, meidän omaperäinen soundi löytyi varsin pian.
Ennen H-hetkeä bändimme nimeksikin vakiintui Signum.
Työkaverimme, musiikkiosaston Leena Lehto, joka on hyvä kirjoittamaan tekstiä, loi meille oman Kirjastoräpin, joka oli ensimmäinen kappale ja toimi bändimme ja kirjaston esittely kappaleena. Senkin esitimme meille ominaiseen tapaan eli soittimina oli triangeli, pikkurumpu ja djemberumpu.
Kappaleet valitsimme teksteihin sopiviksi; esitimme mm. Rotunaisen, Tiina menee naimisiin ja Yes sir. Välissä luin tekstiä Liksomin kirjasta, muutama tarina sai kuulijoiden alaleuan loksahtamaan, onhan Rosan tekstit rohkeita.
Aikuisten satuhetki sai tosi hyvän vastaanoton. Eräskin kuulija sanoi, että olimme parhaimmat juuri omintakeisella ja hauskalla esiintymisellämme. Meillä kaikilla oli kivaa ja jokainen meistä nautti suunnattomasti esiintymisestä jopa niin paljon, että bändi elää ja hengittää ja harjoittelut jatkuvat.
Nyt syyskuussa esiinnymme kirjastomme 50-vuotisjuhlassa Hyvinkäällä. Sitä varten meillä on taas uudet kappaleet työn alla. Olemme alkutaipaleelta, mistä ei ole kovin pitkä aika, kehittyneet huomattavasti bändinä sekä jokainen myös omana yksilönään. Tämä on vaan niin mukavaa!